Onneksi kissaan ei tarvita kitkarenkaita

Tarinaa auton renkaista....

Kissoilla on pinkit polkuanturat kesät talvet. Huoltokin hoituu nuolemalla varpaita ja niiden välejä joutoaikoina, joita kissoilla kyllä riittää. Mutta auto ei hoida polkuanturoitaan. Televisiossa Pekka Pouta lupaa jo mustaa jäätä ja autollani on alla kesätassut. Pitäisiköhän toimia ennen kuin olen ojassa mustalta jäältä? Kitkatassut on saatava alle.

Netistä ei ole mitään apua renkaan vaihtopaikan etsinnässä, vain valtavasti huoltamo- ja rengastarjousmainoksia. Miten sieltä löytää lähipaikan, joka vain vaihtaa renkaat auton alle? Päätän lopulta selvittää asian virtuaalimaailman ulkopuolisin keinoin polkupyörällä sekä lenkillä läheiselle Jaakkolan teollisuusalueelle.

Asia ratkeaa nopeammin kuin luulenkaan. Parisataa metriä pyöräilyä ja siinä on heti edessäni valtava teollisuushalli. Ovet ovat auki, jätkät töissä auton kimpussa ja joku raahaamassa
omia renkaitaan kohden hallia. Ihan samannäköistä menoa kuin ”Myyrän auto” –kirjassa, jota luin tässä päivänä muutamana lapsille töissä.

Hallin ovelle vaan fillarin kanssa kyselemään miten homma hoituu. Parikymppiset jätkät toivottivat asiakkaan tervetulleiksi koska vaan ilman ajan varausta ja muistuttavat, että pitää ottaa renkaat mukaan. Näytinköhän ihan noviisilta vaikka on tämä varmaan ihan hyvä muistutus. Olivat reippaita asiakaspalveluhenkisiä ja kädet rasvassa. Kyselivät auton merkin ja sen onneksi muistin. Renkaiden vaihtoon pääsee siis nopeammin kuin kampaajalle. Ilmankos miehet suosivat tällaisia liikkeitä.

Haen siis kitkarenkaat ja pehmitän auton takakontin parilla vanhalla äitini kotikutoisella matonpätkältä, suoraan 1970-luvun retrolookilla. Seuraavana aamuna arkivapaapäivä ja kaatosade, mikä näyttää mielestäni lupaavalta eikä rengashallilla sitten olekaan ketään. Rasvahaalariväkikin on vetäytynyt toimistokoppiinsa varmaan pelaamaan kännyköillä asiakkaiden puutteessa.

Auto siis suoraan halliin oudon näköiselle telineelle. Onneksi mukana on lukiolainen tuoreen ajokorttinsa kanssa tähtäämässä auton taitavasti oikeaan paikkaan. Siitä se nouseekin ihan noin vain ilmaan ja miehet alkoivat irrotella renkaita ja puuhata meluisien vempeiden kimpussa. Renkaat pyörivät irti auton alta jälleen kuten Myyrän auto –satukirjassa, joka lienee ainoa automanuaali jota koskaan olen lukenut.

Hallissa oli kaikenkokoisia renkaita kauniisti järjestetyissä pinoissa. Jännittävä paikka ja kylmän kolea. Yritän olla fiksun näköinen ja vähäpuheinen etten mokaa. Olo on kuin ulkomailla ensimmäistä kertaa.

-       - Nää  sun kesärenkaat on sitten ihan finaalissa. Näissä on kulutusurat ihan nippa nappa sakkorajalla. Kuukauden päivät näillä korkeintaan ajelee.

-       - Ai?

-       - Nyt saisit tästä syyshintaa Tekniikan Maailman testivoittajat, ….(selitystä Venture-renkaista Citroenin rengaskoosta, mäkäpitävyydestä, tuumamitoista, vesiliirrosta ja ties mistä). Olen aika vähäsanainen kun on osaa sanoa mitään. Uuskielitaidoton oudossa ympäristössä

Pojalleni soittamani puhelun jälkeen päädyn ostamaan testivoittajat autooni. Tosin poika lähinnä varoitti, että äiti joutuu huijatuksi kun ei ymmärrä autoista mitään. Otetaanpa siis riski, että joudun huijatuksi, kun elämässä pitää olla riskejä. Hyvästi tilille jääneet ekstarahat viime kuun palkasta. Ja tuleehan niitä veronpalautuksia sitten joulukuussa sitten taas lohdutukseksi.

Venturet laitetaan näppärästi vanteisiin ja jätkä pakkaa ne koreasti muovipusseihin – etteivät ne likaannu. Mikä kun ajattelin että muu maailma likaantuu renkaista eikä toisinpäin. Renkaat nousevat kevyesti yksi kerrallaan niiden äitin mattojen päälle. Ihan uutuudenkarvaiset renkaat.

Noilla renkailla mennään ensi kesänä kiertämään Suomea ja lukiolainen saa taas lähteä telttailemaan jonnekin ei-minnekään serkkunsa kanssa.

Mietin mielessäni epätietoisena mitä tapahtuu vanhoille renkaille, joudunko ottamaan ne kainalooni ja tekemään niistä parvekesomisteita. Näköjään ne viedäänkin hallin pihalle ja huokaisen helpotuksesta. Ehkäpä niistä tulee keinuja jonkun päiväkodin pihalle. Minkähän merkkisissä testivoittajaventureissa meidän päiväkodinpihalla otetaan vauhteja?

Auto on valmis ja ajan pois kaatosateessa. Keväällä menen laitattamaan ne kesärenkaat samaan paikkaan autooni, koska se  kuuluu pakettiin. Ehkä silloin osaan jo näyttää fiksummalta.

Rengasmerkin googletus kertoo, etten mitään ihan huonoja kauppoja tehnyt. Huh sentään! Pakkaan uudet renkaat kellarikomeroon ja käärin kasan niihin äidintekemiin mattoihin.