Iltaisin Tikruun ja Randuun iskee hirvittävä hiirihepuli. Paras hiiri on foliosta rytätty pallo, jonka perässä kelpaa mennä. Ja kovaa! Kissat laukkaavat foliohiirensä perässä pitkin seiniä ja tekevät äkkijarrutuksia lattialla. Jos ihminen ei viitsi heittää hiirtä - kuten yleensä on - niin kaverikissa heittää sen
ja voihan sen heittää aina itsekin, jos kukaan muu ei viitsi leikkiin ryhtyä.
Hiirihepulissa kissa on järkiltään. Puhutaan kissan hulluuskohtauksista ja sitä tämä on.
Ihminen kykenee samaan intensiivisyytee kai vain oopperanäytöksen finaalin huipennuksessa.
Hiirihepulin lisäksi kissoilla on järjettömiä paini- ja riehumatseja. Niissä tunteet leskuvat, mutta koko homma on vain feikkiä verisestä viidakkoelämästä. Toinen kissa alistuu ja paljastaa kaulansa ja toinen antaa valtimoon "tapan sinut" -puraisun, onneksi vain näytösluontosesti. K-16.
Sitten sama toisinpäin. Otosten välillä käydään aina tiivis pystähtynyt "tuijotan sinua silmää räpäyttämättä - kumman hermo pettää ensiksi" -valmistautuminen, joka päättyy yllättävään hyökkäykseen.
Häntä, kissan paras komistus, kertoo leikin asteen.
- normaali häntä - pientä kisailua
- vispaava häntä - leikki etenee lupaavasti
- pulloharjahäntä ja luimukorvat - mua ärsyttää ihan oikeesti sun karvainen naamataulusi
- takova häntä - kaveri saa turpaansa jos ei kohta lopeta, kapakkatappelun paikka (mutta leikisti)
Valmiina hepuliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti