Kasko...?
Ostin auton kun kerran tuli jo ostettua ne kesärenkaatkin. Jonnekinhan ne pitää ensi kesänä ripustaa. Tilanne on siis vähän sama kuin mainoksen mummolla taannoin, sillä joka tuli ostamaan uuden auton vanhoihin Michelineihinsä. Paitsi että minulla on ne TM-testivoittaja-Venturet kellarikomerossa äitin mattojen alle pakattuina.
Seuraavaksi uusvanha autoni tarvitsee vakuutuksen. Siispä nettiin ja ifiin ostamaan selllaista. Menee hyvin kunnes kohdalle tulee kasko. Kasko? Siirtyykö kasko? Ei kaskoa? Olen kuullut sanan, mutta aivoistani ei löydy nyt mitään. Mieleeni tulee kaskas. Se sirittää. Vasta puhelinsoitto pelastaa kaskon ja nettilomake täytyy. Ei kaskoa minulle. Uusi omistaja.
Seuraavaksi auto pitää saada nimiini ja siihen tarvitaan paperita ja katsastusasema. Otan varmuuden vuoksi autonkin mukaan vaikka katsastusasema on ihan kulmilla. Pitäähän niiden nähdä että minulla ihan oikeasti on se auto, jos haluavat tarkastaa. Elämäni ensimmäinen, jos joulupukin tuomia kahta leikkiautoa ei lasketa. Kippiautoa olin toivonut, metallinvihreä pikkuauto se sijaan oli varmasti erehdys, ja taisin antaa sen veljelleni.
Katsastusasemalla paperit hoituvat nopeasti. Suurin osa ajasta menee odotteluun. "Teitä palvelee Heli", lukee autonmuotoisessa kyltissä, jota tuijotan odotellessani. Helin tukka ei ole varmaan kampaa nähnyt tällä viikolla Hän on näköjään reipas mimmi, pamauttaa kopiokoneen kannenkin kiinni niin että kuuluu. Laulaa siinä ohessa iskelmäradion tahdissa vähän hajanaisesti nuotin sieltä täältä. "Tää toinen paperi autoon ja toinen sitten kotiin varmaan talteeen", hän opastaa kun sanon, että asia on vähän uusi minulle.
- Ja tänne sitten vaan käymää kun auto pitää katsastaa, Heli toivottelee.
Siinä vaiheessa kun sanon näkemiin pleksin toisella puolella, Heli on jo seuraavassa puuhassa, tiputtelee simätippoja vasempaan silmäänsä.
Auto jäätyi pakkaspäivänä rusinaksi. Tässä sitä herätetään henkiin lämpöpiuhalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti